Kertomus

                                                     Automatka

  

Saimme loistavan idean lähteä automatkalle tyttöporukalla. Olimme jo kauan ajatelleet menevämme Helsinkiin joku kesä, mutta kaikilla tuntui aina olevan jotain muuta tekemistä.

   Elisabet ajoi ja Sara, Annika, Jenny sekä minä istuimme auton takapenkillä. Matka tuntui kuluvan todella nopeasti ja pysähdyimme hetkeksi matkan varrella olevalle bensa-asemalle. Ostimme pikaisesti jotain syötävää, tankkasimme auton ja  jatkoimme matkaa. Autossa Sara kertoi, että hän oli nähnyt bensa-asemalla aivan samanlaisen auton kuin hänen tädillään oli ollut. Hän kertoi muistavansa, kuinka heillä oli tapana käydä tätinsä kanssa Korkeasaaren eläintarhassa, kunnes täti sairastui vakavasti syöpään eikä koskaan selvinnyt siitä. 
   Lähestyimme jo Helsingin keskustaa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Annika ehdotti, että menisimme käymään Linnanmäellä ja se sopi kaikille hyvin. Vietimme hauskan päivän Helsingissä kunnes tuli aika lähteä kotiin!

Kirja-arvostelu

                                  Jan Guillou- Pahuus

Kirja: Pahuus                                       
Kirjailija: Jan Guillou
Painettu: 1996
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 338

Jan Guillou on tunnettu ruotsalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut nelisenkymmentä kirjaa, joista on suomennettu yli kymmenen. Yksi Guilloun merkittävimmistä töistä on Ristiretki- trilogia. Guillou on myös journalisti sekä suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.

 

Kirja kertoo tukholmalaisesta 14-vuotiaasta Erik- pojasta, jonka sadistinen isä pahoinpitelee tätä päivittäin milloin milläkin harjan varrella.Erik on oppinut kestämään kipua ja tullut vähän liiankin taitavaksi tappelijaksi koulussa. Lukuisat hampaiden jättämät arvet rystysissä ovat tuoneet hänelle koulujengin johtajuuden. Jengin ylilyönnin jälkeen Erik erotetaan koulusta ja hänen äitinsä lähettää pojan isältään turvaan sisäoppilaitokseen Stjärnsbergiin. Uudessa koulussa Erik päättää kääntää uuden lehden elämässään ja olla tappelematta, mutta eliittikoulussa pätevätkin aivan erilaiset säännöt. Erik ystävystyy huonekaverinsa Pierren kanssa ja kaikki uudessa koulussa tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Kuitenkin hän joutuu simputuksen kohteeksi ja opettajatkin sulkevat silmänsä siltä. Puolustautuminenkin on tehty mahdottomaksi, ainakin melkein... 

Pahuudessa oli aika paljon väkivaltaa mikä tuli esille jo heti kirjan alussa.                                  Kirjassa on kyse paljon muustakin kuin vain sisäoppilaitoksen simputuksesta.                       Kirjan koulun voi nähdä pienenä yhteiskuntana, jonka epäoikeudenmukaisuudet nousevat esille. Miten nuoremmat oppilaat voivat pärjätä jos säännöt ovat tehty pitämään vain vanhempien oppilaiden puolta? Myös Gandhin nimi mainitaan poikien pohtiessa ratkaisua ongelmiinsa.Yksityiskoulu esitetään niin vastemielisenä paikkana, että siitä ei pitäisi ketkään muut kuin sellaiset ketkä on pienestä pitäen siihen kasvatettu.

Kirjan teemana on tietysti arkipäivän pahuus ja kasvaminen. Pahuus seuraa sivusta Erikin koettelemuksia kotona ja koulussa todella tarkasti tapahtumia kuvaten. Kirjan tapahtumat sijoittuvat oppikouluun Tukholmassa sekä sisäoppilaitokseen Stjärnsbergenissä.

Kirja oli alussa aika kamalaa luettavaa. Oli hirveää lukea kun pojan isä hakkasi Erikiä joka päivä, eikä Erik tai hänen äitinsä voineet tehdä asialle mitään. Kirjan sävy muuttui kun Erik pääsi sisäoppilaitokseen. Kirjaa oli sen jälkeen jotenkin paljon mukavampi ja helpompi lukea, vaikka väkivaltaisuus ei siihen loppunutkaan. Mielestäni kirja oli välillä vähän tylsä ja siinä ei tapahtunut oikein mitään, mutta loppua kohden kirja parani. Kirja jättää miettimään tapahtumiaan, koska onhan tämä Jan Guilloun omaelämänkerrallinen kirja. Toivottavasti hän ei ole joutunut kokemaan nuoruudessaan mitään tuollaista.

Kirjassa pidin sen todenmukaisesta ympäristöstä ja henkilöistä. Melkein kaikki mitä kirjassa tapahtuu voisi olla totta. En pitänyt kirjassa sen alussa olevasta väkivallasta. Tuntui vastemieliseltä lukea  siitä, että oma isä hakkaa poikaansa. Kirja saa lukijansa havahtumaan arkipäivän pahuuteen, eikä lieventele ja peittele asioita yhtään. Kirjan kieli oli välillä vähän vaikeaselkoista, koska siinä oli muutamia sivistyssanoja. Kirjassa oli myös joitakin alatyylisiä ilmaisuja.

Suosittelisin kirjaa henkilölle/henkilöille joka on kiinnostunut lukemaan väkivallasta, mutta jos väkivallasta lukeminen tuntuu pahalta, niin tämän kirjan voi jättää suosiolla väliin. Kokonaisuutena kirja oli mielestäni ihan hyvä.